Stadikkasuunnitelma

Luvassa tarkka selostus The Premierleague Stadiums in London-kierrossuunnitelmastani. Saattaa olla hiukan puuduttavaa luettavaa, joten kaikki te, jotka ette jalkapallosta niin välitä, anon mitä nöyrimmin anteeksiantoanne.

Elikkäs, aloin suunnittelemaan lauantaille ihan omaa Valioliigakierrostani. Tarkoituksena olisi käydä katsomassa ja ottamassa pari kuvaa kaikilta Valioliigajoukkueiden stadioneilta. Jos stadionin yhteydessä on museo tai siellä järjestetään kiertokäyntejä, ei niihinkään tutustuminen ole poissuljettu ajatus. Seuraavat kohteet siis tähtäimessä:

• Stamford Bridge, Chelsea FC
• White Hart Lane, Tottenham Hotspur FC
•  The Boleyn Ground / Upton Park, West Ham United FC
• Loftus Road, Queens Park Rangers FC
• (Craven Cottage, Fulham FC)*
• (Emirates Stadium, Arsenal)*

*Fulhamin stadonilla tulen käymään ja Arsenalin stadionilla olen jo käynyt, joten ne eivät välttämättä sisälly kierrokseeni

 Ainakin neljä stadionia olisi siis käytävänä, luultavasti kuitenkin koluan nuo kaikki 6. Koska Lontoo on iso kaupunki, tulee tämä kierros tarkoittamaan paljon matkustamista. Alla kuva, josta vähän näkyy, millaisia välimatkoja näillä stadioneilla on toisistaan:

Craven Cottage on Chelsean stadionin asemasta pari asemaa alaspäin.

Ajattelin tehdä kierroksen seuraavanlaisessa järjestyksessä:

1. Aloitetaan Tottenhamista; Lähden Highgatesta pitkin Northern-linjaa (musta) ja vaihdan King's Cross St. Pancrasissa Victoria-linjalle (vaalean sininen)
2. Kun kerran oikealla suunnalla ollaan, voisin ihan hyvin käydä katsomassa Arsenalin stadionin, se edellyttää kyllä tuben vaihtoa Piccadilly-linjalle (tumman sininen) ja siis lisäsäätöä, mutta Arsenal on melkein matkanvarrella
3. Seuraavana QPR. Arsenalista siis Piccadilly-linjaapitkin Holbornin asemalle, jossa vaihdan Central-linjaan (punainen), jota pitkin pääsen White City-asemalle
4. Vaihto District-linjalle (vihreä), jonka varrella sijaitsevat sekä Chelsean että Fulhamin stadionit
5. District-linjaa pitkin aina Upton Parkiin asti ja West Hamin stadionille
6. Kotimatkaa en ole vielä suunnitellut, katsellaan sitä sitten, kun tulee ajankohtaiseksi

 Takeita kierroksen onnistumisesta ei vielä ole, en ole ehtinyt tarkistaa, ovatko kaikki linjat yleensä käytössä viikonlopun aikana. Mutta eiköhän sitä bussillakin pääse eteenpäin, jos tarve vaatii :) Myöskään siitä, kuinka aikaa syövää tämä koluaminen pitkin Lontoota on, ei ole vielä tietoa. Luultavasti menee koko päivä, saattaa olla, että enemmänkin. Sunnuntaina voi sitten jatkaa. Pienet eväät ja käynti mäkkärissä taitavat olla paikallaan.

Tällainen kiertoajelu myös tukee tavoitettani käydä mahdollisimman monella eri metroasemalla täällä :) Innolla siis viikonloppua kohden :D

Päiväkirjamerkintä 29.11.2012

Rakas Päiväkirja,


Tällä viikolla on kaikki sujunut oikein hyvin. Jostain kumman syystä koko viikon on ollut aika mahtava fiilis (hyvän mielen musiikkia :)). Vaikka tietysti ikävöin edelleen kaikkia tuolla Suomessa, olen varmaankin jollain tavalla tottunut tähän ikävän tunteseen. Tai sitten olen alkanut unohtaa ;)

Rakas Päiväkirja, taidan rakastaa Lontoota. Lontoo on niin suuri, täällä on niin paljon nähtävää ja tehtävää. Ja täällä on paljon ihmisiä, siitä pidän eniten, rakas Päiväkirja. Kaduilla riittää vilinää aamusta iltaan. Erilaisia ihmisiä menossa eri suuntiin ja erilaisiin paikkoihin. Erilaisuus, siitä pidän täällä Lontoossa kaikkein eniten.

 10.12. olen menossa Fulham vs. Newcastle Valioliigaotteluun. Vaikka Fulham on tällä hetkellä vasta 10. ja Newcastle 14. sarjataulukossa, odotan ottelua innolla. Vaikka kentällä ei lempipelaajiani heilukaan, ehkä löydän uusia, vähän tuntemattomampia seurattavia. Ja onhan se kuitenkin Valioliigatason matsi, siis oikeastaan kovatasoisinta futista, mitä olen koskaan nähnyt paikanpäällä. Pari viikkoa siis pitäisi vielä odottaa, rakas Päiväkirja.

Tuosta ottelusta tuli muuten mieleeni, rakas Päiväkirja, että minunhan oli tarkoitus jossain vaiheessa tehdä se stadionkierros. Eli siis käydä ainakin ulkopuolelta tsekkaamassa nämä lontoolaisten Valioliigajoukkueiden kotistadionit. Pitääkin alkaa sitä tässä pikkuhiljaa suunnittelemaan. Ehkä sitä voisi jollakin stadionilla ottaa sellaisen opastetun kierroksen stadionin uumeniin. Laitetaan mietintämyssyyn.

Rakas Päiväkirja, nyt en valitettavasti keksi enää, mistä kirjoittaisin. Ehkä tämä riittää tällä erää. 

The Underground

Lontoossa pyörii tämä kuuluisa Tube/Underground-tsydeemi, eli siis maanalainen/metro näin suomennettuna.

 Osa maanalaista verkostoa

Alla vähän plussia ja miinuksia, joita olen tässä kokemusteni perusteella keräillyt maanalaisen käyttämisestä:

Plussat Kulkee jatkuvasti: Aamuvarhaisesta iltamyöhään Kattava verkosto:  Pääsee melkein minne vaan Helppo käyttää Hyvät opasteet Itse metroissa ilmoitetaan seuraavan aseman nimi, sekä mihin eri kulkuvälineisiin asemalla voi vaihtaa Asemilla selkeät ISOT opasteet Joka paikassa aina metrokarttoja Jos metro seisoo asemalla 30 sekuntia liian pitkään, joku ilmoittaa seisomiseen syyn  Suomessa bussi seisoo pysäkillä 5 min, eikä kukaan ilmoittele mitään... (hieman hyperbolaa, mutta ehkä ymmärrätte idean) Please, MIND THE GAP! Between the train and the paltform.

Miinukset Ennen ja jälkeen toimistotyöaikojen AIVAN täynnä Viikonloppuisin yllättävän tyhjä Suuresta ihmismäärästä johtuen KUUMA Viikonloppuisin usein korjataan/rakennetaan kokonaisia linjoja voi olla poissa käytöstä korvaavia busseja Viivästyksiä, jos joku matkustaja on esimerkiksi unohtanut matkalaukkunsa asemalle tai metroon Täytyy varmistaa, ettei ole pommiuhkaa, ja koko linja seisoo  Tää on aika kallista...

Näissä täynnä olevissa metroissa on kyllä sellainen todella hieno puoli, että jotenkin sitä tilaa löytyy yleensä lisää. Kun aivan täydestä vaunusta 1 matkustaja jää jollain asemalla pois, mahtuu tilalle 5 uutta. Suomalainen ehkä mielellään vain odottaisi seuraavaa metroa, mutta täällä kaikki tunkevat mahdollisimman lähelle toisiaan saadakseen mahdollisimman paljon matkustajia kyytiin. Ja vanhemmat ihmiset sekä raskaana olevat naiset päästetään istumaan melkeinpä silmää räpäyttämättä.

Lausahdukset

Tein tällaisen bloggauksen siitä, mitä lauseita täällä Briteissä tunnutaan käyttävän kaikkein eniten. Tai jotain sellaista, en oikein itsekään tiedä, mitä yritän tässä sanoa... Lukekaa vaan.

1. Are you allright? Is everything OK?

Näitä kahta on tässä nyt kyselty lähes päivittäin. En sitten tiedä johtuuko tämä siitä, että näytän siltä kuin olisin eksynyt, vai ovatko britit vain hyvin ystävällisiä ja huolehtivaisia. Veikkaan, että molemmilla mahdollisuuksilla on yhtä paljon vaikutusta.

2. How are you?

Laitan tämän erikseen, vaikka periaatteessahan lausahdus tarkoittaa samaa, kuin nuo yllä olevat. Mutta kuitenkin, tämä lause tungetaan mukaan keskustelun aloitukseen lähestulkoon AINA. Minä sanon 'Hyvää huomenta' ja ennen kuin ehdin jatkaa, on minua jo tervehditty ja kyselty vointia. Siis ei mitään mahdollisuuksia ehtiä itse ensin kysymään... Itse asiassa minulla olisi tavoitteena ehtiä kysymään tuo kysymys edes kerran täällä olon aikana ensin, toivottavasti onnistun.

3. Cool

En tiedä, johtuuko tämän sanan runsas käyttö täällä koululla siitä, että suurin osa henkilökunnasta on saksalaisia ja Saksan vastine tälle sanalle on hyvin lähellä Coolin lausumistapaa. Usein, kun lupaan tehdä jotain tai kerron, että jokin homma on nyt tehty, saankin odotetun 'thank you'n sijasta 'cool'in.

4. Dear and Darling

Tämän kyllä tiesin jo etukäteen, mutta kyllä se silti särähtää suomalaiseen korvaan, kun tuntematon ihminen kutsuu sinua 'kullakseen'. Sitten kun pääsen takaisin kotiin, voi olla että te kaikki olette sitten minun 'kultasiani' :)

5. Cheers

Nimenomaan britit käyttävät tätä sanaa kiitoksen sijaan, maahanmuuttajat eivät niinkään paljon. Kun täällä respassa istuskelen ja puhelimeen vastailen, on 'cheers' usein se viimeinen asia, joka tuolta puhelimen langan toisesta päästä kuuluu. Niin paljon en vielä pubeissa ole käynyt, että olisin tätä ilmaisua siellä kuullut. Mutta ehkä sekin päivä vielä tulee.

 

6. Take care

No tämä on jo vähän tarttunutkin :) Eli siis puhelun lopuksi tai muuten vaan erottaessa on täällä tapana heittää tuo 'take care' peliin, JOS tunnet kyseisen henkilön entuudestaan jo vähän paremmin. Tai ainakaan minu kohdalleni ei vielä ole sattunut täysin tuntematonta henkilöä joka käyttäisi tätä sanontaa.
Olen siis jo onnistunut tätä kokeilemaan käytännössä, hyvin toimii.

7. Bless you

Kuvittele tilanne: Istut yksin tyhjässä työhuoneessa. On hiljaista. Ovesi on raollaan, eikä sen ulkopuolelta kuulu ääniä. Yhtäkkiä nenääsi alkaa pikkuisen kutittaa. Sillä tavalla vähän, kyllä te tiedätte, mitä tarkoitan. Ja sitten tulee sellainen pieni niiskaus tai SUURI aivastus. Ihan siis riippuen, millaisia teidän aivastukset yleensä ovat. Mutta siis aivastuksen jälkeen BOOM, et olekaan yksin. Aina, ja siis tarkoitan oikeasti AINA, jostain kuuluu 'Bless you'. Mystistä, sanon minä.

8. Shh, Macy

Tätä eivät oikeastaan käytä muut, kuin vuokraemäntäni ja minä. Macy on siis koira. Ja jostain syystä Macylla on usein tapana alkaa haukkua, kun minä kävelen emännän työhuoneen ohi. Ja sitten siinä yhteen ääneen hyssytellään, usein huonolla menestyksellä.

 Macy näyttää melkeen tältä

9. Do you know him or her from Helsinki?

Jeps. Tätä kuulee paljon salilla. Puolella tapaamistani ihmisistä on jotain yhteyksiä Suomeen ja jostain syystä oletus on, että tunnen kaikki suomalaiset. Olivat he sitten Helsingistä, Tampereelta tai Lappeenrannasta. Valitettavasti en ole vielä tuntenut ketään, jonka luona joku ystävä täältä on viettänyt kesänsä. Täytynee siis tutustua paremmin ystäviin siellä kotoSuomessa.

Black Tie Party

Eilen illalla siis oli Highgaten illanvietto. Iso osa poruksta saapui muodikkaasti noin 45 minuuttia myöhässä, mutta onneksi päästiin syömään melkein heti, kun ihmiset oli saatu pöytiin istumaan. Yleisö sai nauttia parista livemusiikkiesityksestä, sketsistä ja edellisvuoden kemujen valokuvista. Tietysti mukaan mahtui myös tietokilpailu, jossa meidän pöytämme varmaankin oli se huonoin :D

Kun sitten ohjelmanumerot olivat lopussa, laitettiin musiikkia kovemmalle ja valoja pienemmälle. Shakira, Queen, Abba ja Michael Jacksonhan sieltä sitten alkoivat pauhata. Ja olihan se PSY:n Gangnam Stylekin eksynyt tanssibiisilistalle. Valitettavasti osa ihmisistä alkoi liueta pois paikalta tanssien alettua, mutta onneksi paikalla oli muutama innokas tanssija.

Itse en tuosta tanssimisesta niin välitä, kuten monet ehkä tietävät... Vaatii sen oikeanlaisen seuran ja mielentilan, että lähden tanssilattialle pyörähtelemään. Onneksi kaikki eivät siis juosseet samantien tanssimaan, vaan pääsin juttelemaan muutaman ystävän kanssa, joita en ollut ennen tavannut. Ja muutaman sellaisenkin kanssa, jotka olin jo tavannut.

Olen muuten ihan hukassa näiden kaikkien ihmisten nimien kanssa... Enkä kehtaa sitä koko ajan olla kysymässä. Onneksi aina kun vaihtaa puhelinnumeroita jonkun kanssa, voi siinä sillä tavalla hienotuntoisesti kysyä, että mites se sinun nimesi oikein kirjoitetaan. Siinä vaiheessa viimeistään sitten selviää, kelle numeroani olen antamassa :)

Valmistujaiset / Sherlocked

Eilen siis oli valmistujaisjuhlat. Tässä muutamat kuvat, mutta lisää tulee jossain vaiheessa.

Tällaiselta paikka näytti ulkoa. Jotenkin vahvasti paikka liittyi tykkeihin ja ilmeisesti Britannian armeijaan, siitä kertoivat nuo tykit, joita oli montaa eri sorttia rakennuksen ulkopuolella.

Vähän "uudempi" malli... Kai?

Ja tältä näytti juhlapaikka sisältäpäin. Helposti mahtui se noin 300 ihmistä kuuntelemaan kaikki puheet ja seuraamaan muun ohjelman.

Kaapuja ja hassuja hattuja oli paikalla myös jonkin verran. Kaikki saivat tutkintotodistuksensa lämpimän kädenpuristuksen kera.

Tältä näytti minun työasemani juhlan loppuvaiheessa, melkein kaikki vieraat saapuivat paikalle.

Kyllä, se olen minä <3

Kaapujen ja hassujen hattujen lisäksi olen aika yllättynyt vieraiden pukeutumistyylistä. Osasta kyllä huomasi, että nyt on tultu valmistujaisiin, osa taas näytti sitlä, että oli eksynyt rock-konsertista väärään tapahtumaan. Vierailla oli siis hyvinkin normivaatteet päällä, farkut ja tennarit. Ja kyllä taisi muutamalla valmistuvallakin olla kaapujensa alla samanlainen vaatekerrasto.

Siinä joskus kuuden jälkeen sitten suurinosa vieraista oli liuennut paikalta, joten mekin pääsimme lähtemään kotia kohti. Ennen sitä kuitenkin vietiin tavaroita takaisin koululle, mustalla taksilla :D Joskus seitsemän jälkeen olinkin sitten kämpillä, siitä vielä kauppaan ja siinähän se ilta menikin.

Lauantaina sitten olikin tarkoitus nukkua mahdollisimman pitkään, mutta suht aikaisin aamulla joku siellä kotoSuomessa unohti, että täällä se kello on lauantaisinkin 2 tuntia jäljessä. Tuossa vähän 9 jälkeen lähdinkin sitten liikenteeseen, suuntana 221B Baker Street.

Museo oli aika pieni, mutta ihan hauska ja kiinnostava, jos tykkää Sherlockista. 

Kierros aloitettiin Sherlockin makuuhuoneesta

Sherlockin r4nd0m3ita tavaroita

Dr. House säilyttää Vicodinia Lupus-kirjan sisällä, Sherlockin kirjan sisältä löytyy revolveri

Vieraskirja

Ehkä pelottavin nukke, jonka olen ikinä nähnyt... Tuo "panta", joka menee herran pään ympäri, on käärme...

Pari epäilyttävää henkilöä kurkotteli alaspäin välikatosta

My Dear Watson

Sherlocked

Nauroin :)

                                        Before                                                                                                                          Now

Sherlockin patsas Baker Street stationin edessä

Myöhemmin tänään olisi sitten Highgaten srk:n "Annual black tie party". Ja tanssikengät mukaan... Kylläh juuh :) Huomenna sitten raporttia näistä bileistä :D

Juuret

Olin Nainen vailla historiaa, tyttö ilman menneisyyttä,
sanoin Lähdetään tänään, Mennään minne vaan,
Kuumalle hiekalle tai Matkalle Alabamaan

Henkilökohtaisesti Lapsuus loppui, kun "Päiväkoti" antoi Satasen lainan
Aikuinen nainen mä oon,
Hetken tie on kevyt, nyt soi Matkalauluna Aamuisin Syksyn sävel
Olen Vapaa.... ja yksin

Eipä tiennyt tyttö Maailman toisella puolen,
millainen on Ihmisen ikävä toisen luo,
Tällaisina aikoina Tinakenkätyttö Kaipaa luoksesi kotiin

mutta Onhan päivä vielä huomennakin,
Elän itselleni,
silti Mun koti ei oo täällä

Kaikki on mahdollista, Maailma on sun,
Valonkantaja, Vie mut kotiin,
Oon vielä sama nainen

Unohdin...

... aivan. Näin unta Justin Bieberistä. Oltiin sen keikalla Lissun kanssa, kova meno ja kaikkee, mutta heräsin ennen kuin päästiin backstagelle. Juu, ei tässä muuta.

Hassut hatut

Ensi perjantaina tämä minun kouluni järjestää valmistujaisjuhlat noin 80 opiskelijalle. Bileet pidetään jossain tässä ihan koulun lähellä. Onneksi tuli otettua pari hametta mukaan, voisi muuten olla aika murhaavia katseita, kun sinisissä farkuissani ilmetyisin paikalle.

Mutta siis, pääsen osallistumaan aitoihin vamistujaisiin. Hassut hatut, kaavut ja kaikki! Vaikka kai siinä joudun ikään kuin töitä tekemään, on ihan jännä nähdä, millaiset bileet nämä ovat.

Ja bileistä puheenollen, sain kutsun Highgaten srk:n jokavuotisiin illanistujaisiin, jotka järjestetään lauantaina. Kutsussa oli ihan erikseen Dress Code: Black Tie. Tanssikenkiä toivottiin myös mukaan. Tällä viikolla saa siis viettää paljon aikaa oikein supersiisteissä vaatteissa. Saa nähdä, minkälaisiksi nämä pippalot osoittautuvat.

Muuten tuleva viikko kuluukin aika lailla samalla tavalla kuin aikaisemmatkin. Aamulla töihin, illalla ehkä kauppaan ja nukkumaan. Unohtamatta tietenkään Skype-puhelua kotiin <3. Keskiviikkona tosin varmaan jossain täällä näytetään Mestareiden Liigaa, kun Arsenal kohtaa Montpellierin. Sitä ehkä voisi yrittää jonnekkin päästä seuraamaan. Ja onhan meillä keskiviikkona pepa :) Viime viikolla jo testattiin, ja hyvin toimi Skypen välityksellä aineiston läpikäyminen.

 
Vuokraemäntämme muuten lähti tuossa viime viikolla Intiaan lomailemaan ja hänen poikansa tuli katsomaan koirien (ja meidän) perään. Hienointa tässä vaihdoksessa on, että lämpötila kämpässä on noussut radikaalisti. Yhtenä päivänä lämpömittari näytti jopa 21 astetta. Ihan mukava muutos noin 17 asteeseen... Aivan illalla on kyllä edelleenkin viileää, lämpöjä kun ei täällä pidetä jatkuvasti päällä, vain pari kertaa päivässä kuuluu patterista kummallista ääntä.

Muuten en nyt sitten tiedä, mitä tässä vielä kerotilisin. Viikonlopulle ei ole hirveästi suunnitelmia, mutta onneksi tässä on vielä aikaa niitä mietiskellä. Tekemisehdotuksia muuten otetaan vastaan.

Mitä olet aina halunnut tehdä Lontoossa? Kerro unelmasi, ja minä saatan totetuttaa sen puolestasi! Oletko aina halunnut nähdä Tower Bridgen? Tai käydä Sherlock Holmes -museossa? Ehkäpä unelmoit vain hengailevasi Portobello Marketilla? Tai Notting Hillissä käymisestä? Siellä, missä Hugh Grant ja Julia Roberts rakastuivat. NYT on Sinun tilaisuutesi toteuttaa unelmasi! Minun kauttani. Lupaan ainutlaatuisia elämyksiä, kuvia, ehkä jopa viedokuvaa! Tämän lähemmäksi et ehkä koskaan pääse Lontooseen liittyvää unelmaasi. Koskaan ei kuitenkaan saa menettää toivoaan! Lupaan ottaa etukäteen selville, kannattaako sinun edes unelmoida siitä, mistä ikinä unelmoitkin.

 .

 .

 .

Jaaaaa POIKKI. Tähän mainospuheeseen on varmaankin hyvä päättää. The End.

Skyfall

Adele - Skyfall

Kyllä, nyt se on nähty. Ensimmäinen Bond, jonka vaivauduin ihan leffateatteriin katsomaan. Ja oli kyllä positiivinen yllätys. Kylmät väreet ihan, kun Adele kajautti ja muutenkin mukava paluu vähän vanhempiin Bondeihin. Mutta eipä paljasteta sen enempää.

Leffateatteri itsessään oli hiukan pettymys, aikas pieni kangas, mutta kyllähän siitä nyt yhden elokuvan katsoi.

Lauantaina taas pääsin aamusta kentälle ja kenttäkaveri pyysi kentän jälkeen luokseen "aidolle englantilaiselle aamiaiselle". Sisätiloihin siirryttäessä, sain lainaan seuraavanlaiset ihastukset. Jalat pysyivät oikein lämpiminä.

Ja English Breakfesthan tarkoitti teetä, makkaraa, pekonia ja kananmunia, muun muassa. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:

Sienetkin söin, kun en kahdannut sanoa, etten niistä erityisemmin pidä :) Ihan hyvin menivät onneksi alas asti. Kananmunasta sen verran, että se räjähti yllättävästi, joten kaikkein kaunein siitä ei tullut. Moni kakku päältä kaunis, tämä maistui hyvältä. 

Myöhemmin päivällä sitten suunnistimme Weeran kanssa Westfieldiin, j  ä r k y t t ä v ä n suureen kauppakeskukseen. Siinä sitten menikin muutama tunti kauppoja kierrellessä. Sain ostettua jo tuliaisiakin, lähinnä itselleni. Reissun ohella tuli nautittua myös oikein maistuvaa ravintoa.

Vähemmän tekstiä, enemmän kuvia tällä kertaa.

My appendix

Luulin jo selättäneeni vatsapöpöni. Tänä aamuna mahalaukkuni oli kuitenkin eri mieltä ja ilmoitti sen hyvinkin huomattavalla vatsakivulla. Eipä siinä sitten muu auttanut kuin vihdoin mennä lääkäriin.

Vuokraemäntäni ystävällisesti varasi minulle ajan läheiselle lääkäriasemalle. Hiukkasen jännitti, että osaankohan nyt englanniksi selittää kaikki vaivani ja vielä enemmän jännitti se, ymmärtäisinkö sanaakaan hoito-ohjeista. 

The Dr.: "Do you still have your appendix?"

Me: "Mmmm, yes, I do."

Ajatelkaapas, en itsekään tiennyt tietäväni, mikä on umpisuoli englanniksi! Kiitos Gregory House ja Meredith Grey :)

Puhumisessa ei siis ollut ongelmaa, mutta käynnistä ei kyllä oikeastaan ollut apua. Mitään ihmelääkettä ei ole, pitää vain syödä ja juoda hyvin. Ja toivoa, että tämä menee ohi  mahdollisimman pian. Itse asiassa, lääkäri jopa käski lopettaa apteekissa suositellun lääkkeen ottamisen.

Joten tässä alkuviikosta ei nyt ole oikein tapahtunut mitään, paitsi etten kestä enää olla vain täällä neljän seinän sisällä. Onneksi kävin aikaisemmin ostamassa vähän luettavaa, nyt on Nälkäpeli-trilogian kakkososa menossa. Huomenna olisi taas tarkoitus yrittää päästä töihin, toivottavasti eivät ole minua siellä aivan kokonaan unohtaneet...

Rock'N'Muuta mukavaa

Sunnuntai-ilta. Vatsatauti suunnilleen selätetty ja uudella innolla alkavaa viikkoa kohti. Mutta ennen uuden viikon aloitusta lyhyt katsaus menneeseen, eiliseen ja menneeseen päivään.

Lauantaina aamusta kävin ensimmäistä kertaa kentsulla täällä. Jotta teillä kuitenkin olisi jotain, jota odottaa, en kerro tässä mahtavista kenttäkokemuksistani. Kentän jälkeen lähdimme etsimään Lontoon Hard Rock Caféta. Ja sen löysimmekin.

Jouduttiin hetki jonottamaan ja sitten odottamaan. Ehdittiin tsekata RockShop ja sitten päästiin istumaan Billy Idolin kitaran alle <3¨

Ja ruokakuvat, niitä ei saa KOSKAAN unohtaa:

En tiedä miksei tuo kuva suostu kääntymään vaakatasoon.. Mutta siinä on hampurilainen. 

Älyttömän hyvän makuinen sellainen.

Siinä sitten syötiin ihan rauhassa ja taustalla soi muun muassa Nirvanan Smells Like Teen Spirit. Kaikki hyvin, kunnes TÄMÄ! (nuo eriväriset tekstipätkät ovat siis linkkejä Googlen omistamaan videopalvelu Youtubeen). Siis mitä tapahtui??? Ei voi ymmärtää. Ruoka kuitenkin oli hyvää. Ilman sen suurempia jatkosuunnitelmia hyppäsimme r4nd0m1st1 valittuun bussiin ja päädyimme Piccadilly Circuksen valotaulujen alle. Siitä sitten harhailemalla St. James's Parkiin, jossa oli tällaisia näkymiä.

Ja siellä päin kun kerran oltiin, niin eipä sitten ohitettu Buckingham Palacea. Taivas oli livenä vielä nätimpi, ei jostain syystä suostunut tallentumaan filmille :/

Sitten hetkeksi kämpille rauhoittumaan ennen seuraavaa etappia. Joka näytti seuraavalta:

Minusta ei kuitenkaan ollut oikein ollut bilettäjäksi, vatsa alkoi vastustella. Melkein viimeisellä maanalaisella kämpille ja suoraan nukkumaan.

Aamulla olikin ulkona todella hyvä ilma, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kokoukseen, jossa melkein jo viittasin ja sovin pari kenttää. Kämpille päästyäni päätin lähteä käymään Muswell Hillissä, vähän tuollainen "isompi" paikka tässä vieressä. Ja mitä sieltä löytyikään:

Elokuvateatteriii!!!

Ja kyllä, Skyfall, monta kertaa päivässä

Ja paikallinen isompi kauppa, Sainsbury's

Mansikoita! Siis mansikoita täällä marraskuussa.

Minä <3 ja Suklaaparatiisi

Että sellainen viikonloppu. Kuva-albumissa lisää kuvia !